Hei hämisläinen! Oletko kuullut Filiae Patriaesta, ystävyysosakunnastamme Virossa? Olen Alva Grünthal, toisen vuoden osakuntalainen ja tämän hetken Tarton–vaihtari. Vaihtoni myötä liityin Filiae Patriaeen ja huomasin heti, että hämisläisyyteen suhtaudutaan täällä valtavan suurella arvostuksella ja kiinnostuksella. Nyt jaan tunnelmia siitä, millaista on olla ystävyysorganisaation ulkojäsen!
Heräämme lauantaina viideltä vanhan kyläkoulun lattialta Läänistessä. Taivaalla loistavat yhä tähdet mutta meitä osakuntafukseja eli rebasia odottaa huolella suunnitellun seikkailun viimeinen vaihe – korporaation taloon murtautuminen ohi taisteluvalmiiden civisten ja huonekaluista rakennettujen esteiden. Kyseessä on perinteikäs rebaslento: samaan aikaan sisään otettujen rebasten yhteishenkeä ei siis kohoteta sipsikulhon ääressä tutustumisillan merkeissä, vaan pakenemalla ja piiloutumalla 24-72 tunniksi ja lopuksi murtautumalla korporaation taloon sisään, leikin sääntöjä noudattaen toki.
Perinne tiivistää monta asiaa virolaisesta korporaatiomaailmasta: on perinteikästä, on yhteisöllistä, on huumorintajuista. Alumnit ovat valmiita auttamaan rebasia lauantaiaamuna kello 6.45, ja kun civikset löytävät kätketyn lentotiedotteemme, he peruvat isänpäiväsuunnitelmansa ja yöunensa vahtiakseen korporaation taloa ja etsiäkseen meitä ympäri Tarttoa ja lähikyliä. Kokous, jossa lennon tapahtumia muisteltiin, oli sekä pitkä että nauruntäyteinen, kun kaikki vuorotellen avasivat tapahtumia omasta näkökulmastaan.
Virossa korporaatioiden toiminta perustuu vahvasti arvoihin ja periaatteisiin, joita Filiae Patriaessa ovat esimerkiksi siskous, isänmaallisuus ja kouluttautuneisuus. Jos rebaslentoon kohdistui valtavaa omistautuneisuutta ja sydämen paloa, huokuu samaa mentaliteettia myös näihin periaatteisiin suhtautumisessa. Omaan korvaan periaatteet ja käytännöt ovat ajoittain tuntuneet vierailta, mutta sitäkin opettavaisempaa on ymmärryksen etsiminen niihin.
Ensisijaisella asemalla tuntuvat täälläkin olevan jäsenet toinen toisilleen. Ehkä juuri eksplisiittinen pyrkimys siskouteen ja ystävyyteen myös luo käytäntöjä, joissa jokainen todella saa tuntea itsensä osalliseksi ja tasavertaiseksi: esimerkiksi hauskat muistot ja tarinat jaetaan jokaviikkoisen kokouksen kautta kaikille, ei vain parhaille kavereille. Niin aktiivit kuin alumnitkin myös sinuttelevat toisiaan. Toisin sanoen koska esimerkiksi Viron tasavallan nykyinen presidentti Kersti Kaljulaid on filia, tulisi minun tavatessa sinutella myös häntä – silloin kun korporaatiokonteksti on molempien tiedossa. Syksyn alussa muutama jäsen muistelikin alumni Kerstin tapaamista alumnirekisterin päivittämisen yhteydessä.
Jos korporaatiomaailma tuntui aluksi hämmentävältä kaikkine sääntöineen ja tapoineen, oli myös selkeä hetki, jolloin hämmennyksen rinnalle tuli innostus. Uutena jäsenenä minunkin täytyi nimittäin valita itselleni niin kutsuttu akateeminen äiti eli eräänlainen mentorihahmo. Valinta vaati päivien mittaista pohdintaa, panostusta ja luovia ratkaisuja, kunnollisen työmaan siis, kunnes lopulta sain videon, jossa akateeminen äitini onnellisena ottaa roolin vastaan. Siinä hetkessä tajusin päässeeni maailmaan mukaan myös omasta sydämestäni – mistä tahansa asiasta ei olisi jäänyt kasvoille niin vilpitön hymy niin moneksi tunniksi.
Lämpimin terveisin Tartosta
Alva Grünthal
Suomalaisten osakuntien tavoin korporaatiot yhdistävät Virossa eri alojen opiskelijoita ja tarjoavat toisen kodin, johon opintojen ohella kuulua. Korporaation jäsenyys on sitovaa, tavoitteellista ja melko vahvasti sukupuolittunutta, vaikka sekajärjestöjäkin Tartosta löytyy. Filiae Patriae on Viron vanhin naiskorporaatio, joka tänä syksynä juhlii 100-vuotista taivaltaan. Hämäläis-Osakunnalla on Tartossa myös toinen ystävyysjärjestö, mieskorporaatio Korp! Sakala.