Kertomus kuraattorikaudesta 2019–2021

Jäähyväislahjana osakunnalle kuraattori emeritus Topias Tolonen teki myös toimintakertomuksen vuodesta 2017, joka oli roikkunut rästitöinä yli kolme vuotta. Katso, millaista toimintaa vuonna 2017 järjestettiin!

Tiedosto saatavilla täältä: https://drive.google.com/file/d/1YtIxzD-hpZL1P4qYlkAiUmYfcllZKnCW/view?usp=sharing

Päivitys 7.4.2021: tekstiä kopioidessa alaviitteet olivat jääneet pois tekstistä. Ne ovat nyt lisätty, ja teksti on siinä kunnossa millaiseksi se alun perin tarkoitettiin.

Kertomus kuraattoriudesta, kuraattorista ja kuraattorikaudesta 2019–2021

Kirjoitan tässä tekstissä joitain huomioita kuraattorikaudestani, joka alkoi 1.4.2019 ja päättyi 31.3.2021. Kirjoitan tässä tekstissä lähtökohtaisesti omista näkökulmistani ja kokemuksistani, eivätkä nämä sanat varsinaisesti, tai edes välttämättä, kuvaa eheästi osakunnan toimintaa. Näkökulmani jokseenkin hallinto-orientoituneena henkilönä osakunnan “johtopositiosta” eroavat varmasti osakunnan jäsenten näkökulmista, ja toisaalta esimerkiksi monet alumnit voivat nähdä ja kokea osakunnan toiminnan hurjasti erilaisena nykyjäseniin tai itseeni verrattuna.

Kirjoitan tätä tekstiä myös osin ristiriitaisista tavoitteista: toisaalta haluan tallentaa väistyvän kuraattorin tuoreita ajatuksia osakunnasta ja osakuntatoiminnasta jokseenkin muka-neutraalista positiosta. Toisaalta haluan kirjoittaa osakuntatoiminnasta itseni näköisen ja ajatuksieni mukaisen tekstin, jossa käytän itse itselleni suomaa kirjoitusalustaa ja puhun vain omista lähtökohdistani. Joka tapauksessa lukijan lienee tärkeää ymmärtää, että teksti kertoo todennäköisesti enemmän minusta kuin osakunnasta, mutta teen parhaani tasapainotellakseni näiden diskurssien välillä. Lopuksi listaan osakunnan kokousten perusteella mietteitäni osakunnan päättämistä asioista.

Minusta kuraattorina

Kerron myöhemmin siitä, että kuraattorin tulisi johtaa osakuntaa siihen suuntaan, jonka hän katsoo olevan osakunnalle hyväksi. Jotta en nostaisi itseäni liialti itse asettamani keskustelun yläpuolelle, aloitan omasta näkemyksestäni.

Omat näkemykseni osakunnan suunnasta ilmenevät hyvin esimerkiksi 2019 hyväksytyistä osakunnan tavoitteista vuosille 2020–2023. Osakunnan tulisi olla avoin ja saavutettava, ja mahdollisimman monen opiskelijan tulisi voida nähdä osakunta houkuttelevana ajanviettopaikkana ja tärkeänä yhteisönä. Tämän tulisi koskea esimerkiksi vähemmistöjä ja ei-suomenkielisiä opiskelijoita, vaikka kielikysymys yhdessä osakunnan roolin alueensa identiteetin, kielen ja (ylioppilas-)kulttuurin säilyttäjänä ja uudistajana onkin hankala.

Osakuntaa tulisi tehdä jäsentensä eli nykyisten opiskelijoiden ehdoilla, mutta myös heidän ehdoilla, jotka syystä tai toisesta eivät vielä koe osakuntaa mielekkääksi vaihtoehdoksi arvokkaalle ajankäytölleen. Tämä tavoite vaatii, että jokainen opiskelija pystyy tuntemaan osakunnan viihtyisänä ja turvallisena paikkana, ja että osakunta pohtii rohkeasti kulttuurinsa, perinteidensä ja toimintansa suhdetta nykyisten opiskelijoiden tarpeisiin, ja tarvittaessa uudistaa toimintaansa säilyttäen olennaisimmat osat itseään. Näin osakunta pystyy jakamaan rikkauttaan ja palveluitaan mahdollisimman monelle hämäläiselle tai hämäläismieliselle, ja osakunta kasvaisi onnekkaiden yksittäisten ylioppilaiden kerhosta aktiiviseksi ylioppilaskulttuurin luojaksi (1).

Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii osakuntalaisilta rohkeutta ja taitoa, ja menemättä sen syvemmälle näkemyksiini niiden toteuttamisesta totean, että osakunnan fuksitoiminta on näiltä osin osakunnan tärkein tehtävä. Toivon, että tämä ymmärretään myös laajemmin osakunnalla.

Olen jäävi arvioimaan näiden tavoitteiden toteutumista osakunnalla (olettaen, että se on tällä aikavälillä edes mahdollista), mutta uskon, että osakunta on joltain osin erilainen paikka ja yhteisö kuin mitä se oli aloittaessani kuraattorina. Vain kyvykkäimmät ja rohkeimmat meistä kykenevät luomaan suuria muutoksia yhteisöissään, ja sillä en lue itseäni tähän joukkoon, tyydyn toteamaan olevani tyytyväinen arviooni siitä, että pienissä osakunnan toiminnan osa-alueissa on saattanut tapahtua pieniä muutoksia. Toivon myös aidosti, että toiminnassani osakunnan kuraattorina osakuntalaiset ovat pystyneet samaistamaan nämä tavoitteet toimintaani.

Metahöpinää kuraattoriksi tulemisesta ja kuraattoriin asetetuista odotuksista

Kuraattorikauteni ei varsinaisesti noudattanut perinteisiä draaman kaaria. Samana päivänä kun voitin kuraattorivaalin 20.3.2019 toisella kierroksella (2) yhden äänen erolla kuulin, että vanhempani eroavat, ja varsin rauhallisen alkukauden jälkeen sain kuraattorikauteni kaveriksi maailmanlaajuisen koronapandemian.

Kaksi vuotta myöhemmin, tätä kirjoittaessani maaliskuussa 2021 vanhempani on tuomittu avioeroon, koronapandemia viettää ns. kolmatta aaltoaan ja osakunta on joltain osin erilainen paikka kuin se osakunta, jonka kuraattoriksi tulin kaksi vuotta sitten. Toisaalta seuraajakseni on valittu slipovereissa viihtyvä, säätiön työntekijöitä hurmaava ja muutenkin erinomainen puuhamies, oikeusnotaari Taneli Laine. Tästä voin vain olla onnellinen.

Kun hain kuraattoriksi, minusta tuntui, että minua pidettiin monelta näkökulmalta liian kokemattomana olemaan osakunnan kuraattori. Olin hakijoista sekä iältäni että osakuntaiältäni nuorin: olin vain viidennen vuoden osakuntalainen, kuudennen vuoden opiskelija ja 25-vuotias maisteri. Lisäksi olin ollut osakunnan virkailija vain viidettä vuotta, joista osan olin hölmöillyt vaihto-opiskelemassa tai ties missä osakunnan ulkopuolisissa toimissa. Kokemustani seurasi havainto kokouspäivältä, kun huomasin osan kokoustajista ja vanhemmista opiskelijoista pettyvän ääntenlaskun käännyttyä minun edukseni (3). Tällöin minusta tuntui, että osakunnalla vallalla olleet kulttuurilliset normit ja rakenteet rakensivat kuraattoriudesta osin saavuttamattoman linnakkeen.

Tässä sisäisesti ristiriitaisessa kuraattoriuden haavekuvassa kuraattorin tuli olla kokenut johtaja, tarpeeksi vanha, mielellään kymmenen vuotta osakunnalla viettänyt kiiltokuvakasvo ja jämäkkä johtaja, joka oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, johti osakuntaa sekä esimerkillä että vetäytymällä, ja joka oli nähnyt osakunnassa kaiken ja toisaalta tiesi tarpeeksi vähän sen ulkopuolisesta elämästä (4). Koin olevani muutenkin melko huono “esikuva ja inspiraatio”, joka tuntui olevan kuraattoriuden konseptissa erityisellä painoarvolla: en juuri viihtynyt suurissa ihmisjoukoissa, myöhästelin usein, olin epätäsmällinen ja välttelin konflikteja. Useaa näistä olen yhä. Kaikki kokemukseni valintaan liittyen eivät liity kuraattorin rooliin itsessään, mutta yhtä kaikki, valintaani ympäröivä kokemus inspiroi minua tekemään kuraattorin roolista saavutettavamman ja inhimillisemmän. Perusajatuksenani on, että kuraattorin ei tarvitse olla jumalasta seuraava, vaan vain opiskelijajärjestön johtaja, jolla riittää kiinnostusta instituution ylläpitämiseen. Tätä kirjoittaessa en tiedä, kantaako työni asiassa hedelmää, sillä seuraajani vaalin perusteella päätelmiä on lähes mahdotonta tehdä.

Arvoista, kuraattorin roolista ja johtamisesta

Kuraattorin rooli on ollut kaudellani ristiriitainen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Säännönmukaisesti kuraattorin tehtäviin kuuluu muiden tehtävien ohessa “osakunnan lähin johto ja valvonta”, jotka tulkintani mukaan jakautuvat seuraavasti: kuraattori johtaa hallitusta, ja toisaalta kuraattori on osakunnan toimintaa valvova, ehkä passiivinenkin elin. Itse näen tämän position helposti ristiriitaisena: kuraattori johtaa omalla toiminnallaan osakunnan hallitusta, ja johtaessaan hallitusta kuraattorin arvot, näkemykset ja tapa hahmottaa osakunta leikkaavat osakunnan toimintaa. Vastaavasti kuraattorin kädenjälki näkyy hallituksen tehtävässä valmistella asioita osakunnan kokouksille. Toisaalta kuraattorin odotetaan olevan “poliittisesti neutraali” sovittelija, valvoja ja katalyytti, jonka rooliin ei suinkaan sovi aktiiviset aloitteet tai esimerkiksi mielipiteiden esiin tuominen. Muistan saaneeni vuoden 2019 loppua kohden palautteen, jonka mukaan minun “tulisi vaikuttaa enemmän kuraattorilta”. En vieläkään ymmärrä, miltä kuraattorin tulisi vaikuttaa, mutta toivottavasti kuraattori voi olla hyvä kuraattori usealla eri tavalla.

Mainitsemaani ristiriitaa on välillä vaikea elää todeksi. Hallitus kaipaa dynamiikkansa tueksi läheisen puheenjohtajan, ja päävirkailijat tarvitsevat aktiivisen esihenkilön, joka tukee, auttaa ja kuuntelee. Osakunnan kokous tarvitsee esittelijän ja inspehtorin oikean käden, vaikka sihteeri usein istuukin inspehtorin oikealla puolella. Osakunta tarvitsee jonkun, jonka vastuulla on valvoa toimintaa, ja osakuntalaiset tarvitsevat jonkun saavuttamattoman ideaalin, joka ilmentää kaikkia niitä hyveitä, joita aktiivinen ylioppilas voi tässä osakunnaksikin kutsutussa kasvattamossa saavuttaa, kunhan uhraa tarpeeksi suuren osan nuoruudestaan osakuntalaitoksen alttarilla. Nämä positiot ovat joskus ristiriidassa, joksikin osa kokemistani ristiriidoista on voinut johtua siitä, että olen huomannut käyttäväni kuraattorin valtaa sangen paljon, monissa tilanteissa ja usein tiedostamatta (5).

Hyvä kuraattori on kuraattori, joka uskaltaa muovata osakuntaa omista arvoistaan lähtien, kohti hänen hyväksi näkemäänsä ja osakunnan hyväksymää visiota. Haluaisin nähdä sen osakunnan, jossa kuraattori ja virkailijat uskaltavat rohkeammin tuoda esiin omia näkemyksiään toiminnassaan. Viime kädessä osakunnan kokous arvioi nämä näkemykset virkailija- ja kuraattorivaaleissa. Kuten Seppo Kuusisto kirjoitti osakunnan ensimmäisessä historiateoksessa, osakunta ei aina valitse kyvykkäimpiä tai eniten ansaitsevia ylioppilaita osakunnan johtoon, vaan vain ne, joiden näkemykset valintahetkellä istuvat yksiin osakunnan kokousten enemmistön kanssa.

Tämä hyvän kuraattorin ideaali ei kuitenkaan usein toimi käytännössä, sillä vaaleissa on harvoin tunkua ehdokkaista, osakuntalaiset äänestävät erilaisilla perusteilla esimerkiksi kavereitaan, ja niin edelleen. Kauteni loppupuolella olen saanut minua paljon rohkeammilta ystäviltäni kommentteja siitä, että kuraattorin rooli tuntuu epäkiinnostavalta, sillä siinä pitää myötäillä myös niitä näkemyksiä, joita ei välttämättä haluaisi itse myötäillä. En täysin allekirjoita tuota ajatusta: se, että myötäilen itse muiden näkemyksiä ja välttelen konflikteja (6) ei kerro siitä, että Hyvän Kuraattorin täytyisi tehdä niin. Päinvastoin uskon, että on mahdollista olla samaan aikaan hyvä ja rohkea kuraattori, joka johtaa osakuntaa omannäköisekseen, joka ei siedä epäasiallisuuksia, joka ei joudu tekemään kompromisseja itselleen tärkeistä arvoista ja joka käyttäytyy silti tasapuolisesti osakuntalaisia ja osakuntaa kohtaan (7).

Koronapandemiasta

Moni kuraattorikollegani muissa osakunnissa raportoi, että koronapandemia on vaikuttanut negatiivisesti heidän kokemuksiinsa omista kuraattorikausistaan. Vaikka koronapandemian vaikutukset opiskelijaelämään, opiskelijoiden hyvinvointiin ja taudin sairastaneisiin yksilöihin ovat ilmeiset ja erittäin traagiset, koen, että kuraattorikauteni pystyi toimivaan melko normaalisti koronapandemiasta huolimatta. Ylipäänsä en koe, että minun olisi mahdollista tehdä vertailua tuleviin tai menneisiin kuraattorikausiin, sillä eri kuraattorien kaksivuotiskaudet tuppaavat olemaan väistämättä ja oleellisesti omanlaisiaan. Tästä johtuen sain hetken nauttia osakuntaelämästä, jossa pystyin keskittämään voimani sääntö- ja hallintouudistuksiin juhlimisen sijaan. En silti voi kieltää ikävoiväni juhlimista, ja esimerkiksi välillä harmittelen, että rakkaan avopuolisoni Laura Weckströmin co-järjestämät (8) ihanat vuosijuhlat 16.11.2019 jäivät kuraattorikauteni ainoiksi vuosijuhliksi.

Erityisen pahoillani olen niiden virkailijoiden puolesta, jotka halusivat järjestää toimintaa ja päästä osaksi osakuntaelämää. Tämän rinnalla se, että sain itse nauttia kuraattorikaudestani hallintoasioiden ja muiden asioiden lomassa, tuntuu osin irvokkaalta ja epäreilulta. Tätä kirjoittaessa pandemian loppua ei ole nähtävissä, ja osakunnalla on ollut jo yli vuoden voimassa erilaisia koronasta johtuvia rajoituksia. Voin vain toivoa, että pandemiatilanne hellittää kesää kohti, sillä arvioni mukaan juhlannälkäiset osakuntalaiset eivät malta noudattaa annettuja rajoituksia yhtään alkukesää pidemmälle.

Vuoden 2020 fukseista

Koronapandemian aikana sattui myös onnistumisia, sillä oman näkemykseni mukaan syksyn 2020 fuksijoukkio on yksi runsaslukuisimmista ja aktiivisimmista moneen vuoteen. Heidän toimintaansa on ollut ilo seurata. Joskus seuraankin pelonsekaisin tuntein sitä aktiivisuuden, oma-aloitteisuuden ja taitavuuden määrää, jolla he valtaavat suurimman osan viroista, tekevät osakunnasta omannäköisensä ja pelastavat osakunnan. Suuri kiitos tästä kuuluu erityisesti vuoden 2020 päävirkailijoille, koulutusvaliokunnan virkailijoille ja tuutoreille.

Poliittisesta Keskustelusta

Kuraattorikauteni kummallisin, ja ehkä joiltain osin merkittävin, selkkaus tapahtui vuonna 2020 kesän ja alkusyksyn aikana. Kutsun tätä selkkausta osakunnan Poliittiseksi Keskusteluksi. Keskustelu lähti siitä, että osakunnan hallitus julkaisi kesäkuussa Instagramissa Black Lives Matter -aiheisen sosiaalisen median postauksen Satakuntalaisen ja Kymenlaakson osakuntien haastettua meidän “kampanjaan.”. Aloite kampanjaan vastaamisesta ei tullut hallituksen sisältä, mutta päätimme ns. varovaisuuden ja hyvän hallinnon vuoksi hyväksyttää asian hallituksen sähköpostikokouksessa.

Myöhemmin tätä päätöstä ruodittiin osakunnan viisi- ja kuusituntisiksi venyneissä kokouksissa syys- ja lokakuussa (9). Kokouksissa kuultiin niin asiallisia sääntö- ja kokousteknisiä argumentteja (10) , kuin pienehkön määrävähemmistön esittämiä näkemyksiä päätöksen “poliittisuudesta” ja osakunnalla väitetysti tapahtuneesta “puhdistuksesta”. Kokouksissa käytiin myös keskustelua BLM-liikkeseen liittyvästä politiikasta ja siitä, mitä arvoja Instagram-postauksen tekeminen liittää osakuntaan. Kokouksissa kuultiin myös erittäin vahvoja väitteitä siitä, että osakunnan hallitus olisi tarkoituksella ajanut osakunnan politisoitumista, vastakkainasettelua ja kahtia jakoa. Pidin tällaisia muiden motiiveihin kohdistuneita epäilyjä silloin, ja pidän edelleen, pelkurimaisia, enkä ole missään muualla yhdistystoimintakokemukseni piirissä kuullut muuten pääosin asiallisessa keskustelussa noin pöyristyttäviä argumentteja, joiden tarkoituksena on heikentää luottamusta vaaleilla valittuun hallitukseen, joka tekee parhaansa yhteisön hyväksi.

Kaikesta huolimatta keskustelu oli mielestäni hyvinkin tarpeellinen. Näen, että suuri osa osakunnan kokouksen keskustelusta syntyi siitä, että osakunnan hallitus teki jotain, josta ei aikaisemmin ole ollut yhteistä näkemystä ja jonka osalta osakunta ei ollut luonut itselleen pelisääntöjä. Samalla hallituksen ulkopuoliset osakuntalaiset saattoivat kokea olonsa ulkopuolisiksi siinä muutoksessa, jota hallituksen päätös heidän kokemuksissaan edusti. Minulla on paljon sympatioita kaikille näiden kokouksien keskustelijoille (11) ja uskon, että olisimme hallituksena voineet toimia paljon osallistavammin ja keskustelevammin, vaikka emme osanneetkaan etukäteen nähdä erityistä tarvetta keskustelulle. Koen myös olevani samaa mieltä keskustelun sääntö- ja hallintoteknisille osapuolille, vaikka ihmettelenkin, miten sääntötekniset asiat nousivat ilmoille juuri ihmisoikeuksia ja osakunnan poliitista paradigmaa koskevissa keskusteluissa, kun muuten tämä keskustelu loistaa osakunnassa poissaolollaan. Osakunnan kokous päätti selvällä äänienemmistöllä hallituksen kannan puolesta, mutta käydystä keskustelusta syntynyt vastareaktio synnytti edelleen esimerkiksi ylilyöntejä joidenkin osakuntalaisten taholta ja toisaalta kiusaamisen ja pahan olon kokemuksia toisissa osakuntalaisissa. Näistä olen pahoillani ja koen, että asian jälkihoidossa olisi ollut runsaasti tehtävää, ja minun olisi pitänyt hoitaa sitä paremmin.

Uskon myös, että Keskustelu ei itsessään heijastanut osakunnan toimintaa tai sen muutosta merkittävästi. On toki mahdollista väittää, että osakunnan 60–80-lukujen poliittisuus aiheutti 90- ja 2000–luvuille tultaessa tietynlaisen antipoliittisen ilmapiirin, joka korreloi Suomessa havaitun nuorten yleisen poliittisuuden laskun kanssa, ja että tämä antipoliittinen konsensus (12) kesti Hämiksellä muuta ympäristöä pidempään, ja että tätä kautta osakunta (tai sen perinteet, tavat ja kulttuuri) alkoi kipuilemaan suhteessa yhteiskuntaan, jäseniinsä ja muihin opiskelijayhteisöihin. Uskon ennemmin, että Keskustelu ja se kiinnostus, jota sitä kohtaan esitettiin, on seurausta yleisestä yhteiskunnallisen keskustelun murroksesta ja tähän liittyvästä poliittisen keskustelun tai sen paradigman polarisaatiosta.

Yhdenvertaisuudesta

Osakunnalla on vielä paljon tehtävää yhdenvertaisuuskulttuurinsa eteen. Erityisenä kehityskohteina ovat kiusaamiseen ja häirintään puuttuminen sekä sellaisen osakunnan mahdollistaminen, missä kenenkään ei täytyisi kuulla epäasiallisia kommentteja esimerkiksi ulkonäköönsä tai sukupuoleensa liittyen.

Kuraattorin roolissa ehdotin hallitukselle aloitettavaksi yhteensä kuutta kurinpitomenettelyä. Näistä viisi koski epäasiallista käytöstä tai sanallista häirintää ja yksi kehollista häirintää. Näistä kolme ei johtanut rangaistuksiin, yksi johti määräaikaiseen porttikieltoon ja kaksi varoitukseen. Niissä tapauksissa, jossa kurinpitorangaistusta ei annettu, hallitus uskoi, että asian käsittely itsessään on riittävä signaali epätoivotun käytöksen lopettamiseksi. Yhdessä tällaisessa tapauksessa epäasiallinen käytös toistui, jonka jälkeen menettely päätyi varoitukseen.

Varsinaisten kurinpitomenettelyiden lisäksi olen saanut kuraattorikauteni aikana n. 25 ilmoitusta epäasiallisesta, häiritsevästä tai loukkaavasta käytöksestä tai kiusaamistapauksista (13). Näissä tapauksissa olen keskustellut asianosaisten kanssa, ja luottamuksellinen keskustelu on lähes jokaisessa tapauksessa auttanut asian ratkaisemisessa. Huomioitavaa on, että näissä tapauksissa (minulle ilmoitetut tapaukset sekä aloitetut kurinpitomenettelyt) kaikki paitsi yksi ilmoituksen kohde ovat olleet miehiä, vaikka miehet muodostavat (14) n. 35% osakunnan aktiiveista. Ilmiö on mielenkiintoinen, ja osakunta voisi hyötyä tässä erinäisistä feministisistä työkaluista.

Ylläolevien mainintojen lisäksi mainittakoon, että olen myös todistanut useaa epäasiallista kommenttia, tekoa tai tilannetta, joihin en ole tajunnut puuttua ajoissa tai ollenkaan, tai olen puuttunut huonosti. Olen näistä vilpittömästi pahoillani ja toivon, että jatkossa sekä minä että osakunta pystymme asiassa parempaan. Toisaalta olen onnellinen, että yhä useampi nykyjäsen puuttuu erittäin hanakasti havaitsemiinsa epäkohtiin.

Yksittäisistä huomioista todettakoon myös, että osakunnan piirissä toimii yhä pelkästään miehiä jäsenikseen hyväksyvä “salaseura”. Pääosin olen kunnioittanut seuran toivetta “salaisuudesta” ja en halua arvostella tai “call-outata” heidän jäseniään, mutta tuon asian esille siksi, että minusta on reilua, että osakunnan uudet jäsenet ja vanhatkin aktiivit pystyvät arvioimaan osakunnan toimintaa mahd. avoimella tiedolla.

Vaikka seura ei olekaan virallinen osa osakuntaa, koen ongelmalliseksi sen, että osakunnan piirissä toimii sukupuoleen sidoksissa olevaa “invite-only”–tyylistä toimintaa, joka esimerkiksi käyttää osakunnan tiloja toiminnassaan, kantaa osakunnan värejä tunnuksissaan ja koostuu osakunnan entisistä ja nykyisistä päävirkailijoista, kuraattoreista ja muista aktiiveista, samalla sulkien valtaosan osakunnan toimijoista ulos sukupuolen perusteella. Uskon, että seura ei toimi minkään miehisen verkostoitumisen tai vallan linnakkeena (15), mutta silti koen suuren osan osakunnan jäsenistä näkevän tämän kaltaisen toiminnan luotaantyöntävänä. Minut kutsuttiin seuran jäseneksi muistaakseni vuonna 2017 ollessani osakunnan toiminnanohjaaja (16). En ole enää pitkään aikaan osallistunut seuran ymmärtääkseni harvenevaan toimintaan. Arvostankin suunnattomasti kaikkia heitä, jotka ovat kutsuttu mukaan seuran toimintaan mutta jotka ovat mitä kohteliaimmin kieltäytyneet kutsusta.

Lyhyesti kuraattorikauden projekteista ja erinäisistä asioista

Vaikka keskityn tekstissäni enemmän teoreettiseen jauhamiseen ja yksipuoliseen ilmiöiden tarkasteluun, tapahtui kuraattorikauteni aikana paljon: osa asioista tapahtui sattumalta, osa tapahtui minusta huolimatta ja osa tapahtui minun ajaminani.

Ei erityisessä järjestyksessä:

Yhdenvertaisuussuunnitelman ja turvallisemman tilan periaatteiden antaminen
Osakunnan tavoitteiden 2020-2023 eli “osakunnan strategian” antaminen
Virkailijarakenteen uudistaminen
Osakunnan sääntöjen ja useiden ohjesääntöjen päivittäminen
Pekka Haaviston valinta 2019 ensimmäiseksi kunniajäseneksi sitten Esko Rekolan (2006)
Inspehtori emeritus Petri Pellikan väistyminen erikoisen pitkän (2006-2020) inspehtorikauden jälkeen, ja hänen seuraajansa inspehtori Tiina Paunion valinta
Lahja Julinin perintöasian viimeistely ja testamentin nojalla saatujen omaisuuserien lahjoittaminen Hämäläisten ylioppilassäätiölle. Testamentti tuotiin osakunnalle tiedoksi vuonna 2013.
Osakunnan historiateoksen valmistuminen. Teoksen valmistelu aloitettiin niin ikään vuonna 2013.

Kiitos erityisesti Jukka Heliölle kaikissa sääntö- ja ohjeteknisissä asioissa.

Näkemyksiä ja listauksia osakunnan kokousten ja varsinaisen toiminnan kautta

2019

Osakunnan panoseura perustettiin 23.4. osakunnan kokouksessa. Hurraa kerhon puheenjohtaja Niko Molin, sillä kerho on toimittanut lukemattomat määrät olutta ja sahtia osakunnan toimintaan!
Toukokuun ylimääräisessä kokouksessa hyväksyttiin tilaohjesääntö 1. käsittelyssä 17.5., vain jotta se tultaisiin hyväksymään uudestaan 1. käsittelyssä kaksi vuotta myöhemmin 15.3.2021. Uudelleenavaamisen syynä oli turvallisemman tilan periaatteiden sementoiminen osakunnan sääntöihin. Myös samassa kokouksessa muutetut valiokuntien ja virkailijoiden ohjesäännöt muokattiin uudelleen vuotta myöhemmin 2020 osakunnan virkailijarakenneuudistuksen myötä.
Toukokuun ylimääräisissä kokouksissa saatiin myös ns. ohjesääntötoimikunnan (perustettu 2017) iso osa työstä maaliin, kun tila-, valiokunta- ja virkailijaohjesäännön muutoksien myötä Bileohjesääntö, Kesäpaikkaohjesääntö, Kulkuavainohjesääntö, Valiokuntien (seitsemän kappaletta) ohjesäännöt, Huoneistomestarin ohjesääntö, Sihteerin ohjesääntö, Taloudenhoitajan ohjesääntö, Toiminnanohjaajan ohjesääntö ja Valokuvaajien ohjesääntö kumottiin. Hauskana anekdoottina mainittakoon, että nämä muutokset päivitettiin osakunnan ohjesääntölistaukseen vasta vuonna 2021.
Osakunnan kokouksessa 9.9. tehtiin ehdotus kunniajäseneksi kutsumisesta. Kunniajäseneksi ehdotettiin entistä osakunnan jäsentä, sihteeriä ja Hälläpyörän päätoimittajaa Pekka Haavistoa
Vuonna 2019 Hälläpyörän budjetti ylittyi erinäisistä syistä n. 5000 eurolla, mikä oli melkein tuplat koko vuoden alkuperäisestä budjetista.
Vuosi 2019 huipentui hallinnollisten asioiden saralla joulukuun kokoukseen 16.12., sillä tällöin osakunnalle hyväksyttiin ensimmäistä kertaa yhdenvertaisuussuunnitelma, turvallisemman tilan periaatteet ja koko osakuntaa koskevat tavoitteet vuoteen 2023 asti.

2020

Tammikuun kokouksessa 20.1.2020 muutettiin Hämäläis-Osakunnan soittajien säännöt. Vanhoista säännöistä poistettiin mm. pätkä “Jos jossakin asiassa pyydetään suljettua lippuäänestystä, on sellainen toimitettava tai voidaan haistattaa niuhottajille pitkät.”
Helmikuun kokoukselle tuotiin tiedoksi, että inspehtorinvaihtokaronkan kokonaiskulut ylsivät lähes 15000 euroon asti.
24.3. osakunnan kokouksessa kävimme ensimmäiset koronapandemiaan liittyvät keskustelut. Asiaa käsiteltiin peräti kolmen esityslistakohdan verran, ja lisäksi kokouksessa hyväksyttiin HOL:n sääntömuutos.
20.4. osakunnan kokouksessa keskustelu koronapandemiasta johtui: lisäksi päätimme siirtää Lahja Julinin testamentin nojalla saatuja omaisuuseriä Hämäläiselle ylioppilassäätiölle. Näin tuo vuonna 2013 osakunnan kokoukselle tiedoksi tuotu testamenttiasia saatiin päätökseen (vaikka rahat siirtyivätkin vasta vuoden 2020 loppupuolella säätiölle). Tämä oli myös tiedettävästi osakunnan historian ensimmäinen etänä järjestetty osakunnan kokous, ja monilta osin päätösvaltaisuuden ja kokoustekniikan osalta varmasti sääntöjen vastainen.
Toukokuun kokouksessa etäkokoustaminen jatkui. Lisäksi kokous valtuutti päävirkailijat, kuraattorin ja Ella Rantasen valmistelemaan osakunnalle uutta visuaalista ilmettä. Ilme otettiin käyttöön syksyn 2021 aikana, ja se on mielestäni hieno. Lisäksi kokouksessa valtuutettiin kuraattori ja päävirkailijat valmistelemaan sääntöuudistuksia virkailijarakenteen uudistamiseen liittyen.
Syyskuun kokouksessa alkoi Poliittinen Keskustelu. Kokous venyi 5,5 tuntiseksi, sillä käsiteltäviä asioita oli myös muuten paljon: osakunta teki talouspäätöksiä ja päätti olla pyytämättä inspehtorinvaihtokaronkan ja historiateoksesta aiheutuneita kuluja säätiöltä, ja lisäksi kokouksessa puhuttiin koronasta, HOL:n ilmeestä. Virkailijarakenteen uudistus pöydättiin!
- Syyskuussa järjestettiin myös ylimääräinen kokous, jossa käsiteltiin pöydätty virkailijarakenteen uudistus.
Lokakuussa Poliittinen Keskustelu jatkui, sillä se katkaistiin syyskuun kokouksessa aika- ja sääntöteknisten asioiden vuoksi. Lisäksi kokouksessa käsiteltiin virkailijarakenneuudistukseen liittyvät sääntömuutokset 1. käsittelyssä ja uudistettiin magneettiavainkäytäntöjä. Poliittinen Keskustelu jakautui mielekkäästi neljälle eri asialistan kohdalle:
- Keskustelu osakunnan roolista julkisessa keskustelussa
- Päätös koskien hallituksen kesäkuussa 2020 tekemää Black Lives Matter -aiheista kannanottoa
- Päätös hallituksen tekemän kannanoton mahdollisestapoistamisesta tai muuttamisesta
- Ohjaava päätös koskien hallituksen tehtävää päättää osakunnan kannanotoissa
Marraskuussa valittiin virkailiat ja päätettiin käyttää hallituksen esityksen mukaisesti rahaa osakunnan kalusteisiin: koronapandemian pienentämät menot olivat oiva sijoitus kalusteinvestointeihin, kun ikiaikainen ja kulunut Ratinan sohva nojatuoleineen saatiin entisöityä. Kokouksessa tasapainoteltiin myös uuden ja vanhan virkailijarakenteen välissä: kokouksen hetkellä virkailijat valittiin vanhan säännöstön mukaisesti, mutta valtaosa virkailijoiden toimikaudesta olisi uudella säännöstöllä, mikä tarkoitti joidenkin virkailijoiden poistumista ja vastuiden muutosta.
Joulukuussa tapahtui kuraattorikauteni hauskin yllätys! Yliopiston juristi lähestyi minua ja kertoi, että osakunnan 2018 muutetuissa säännöissä on lainvastaisia pykäliä. Tämä tarkoitti sitä, että loka- ja marraskuun kokouksissa hyväksymämme säännöstöuudistukset tulivat tehdä uudestaan juristin ehdottamin korjauksin! One more time, eikä se edes ollut kuraattorin vika!

2021

Osakunnan säännöt hyväksyttiin viimein toisen kerran, ja yliopiston rehtori Sari Lindblom vahvisti säännöt viikko kokouksen jälkeen 25.1.2021. Lisäksi kokouksessa uudistettiin HOT:n säännöt, ja keskusteltiin IItin liittämisestä osakunnan kanta-alueeseen maakuntauudistuksen seurauksena.
Helmikuun kokouksessa julistettiin kuraattorin virka avoimeksi. Kokous oli ensimmäinen uusien sääntöjen mukainen kokous, ja tämän vuoksi uuden virkailijarakenteen mukaiset virkailijat tuli valita. Erityisesti etäkokousohjesäännön olemassaolo toi turvaa kokoukseen, sillä nyt kokous oli varmasti säännönmukainen!
Maaliskuun kokouksessa lakkautettiin bitti- ja näytelmäkerhot. Kokous oli minun viimeiseni, ja lisäksi siinä hyväksyttiin 1. käsittelyssä ohjesääntötoimikunnan (2017) viimeiset ohjesäännöt: arkisto- ja asuntojen ohjesäännöt. Lisäksi tilaohjesäännön muutokset hyväksyttiin 1. käsittelyssä, ja näin tilaohjesääntö modernisoitiin koskemaan myös Internetissä olevia tiloja, ja siihen sisällytettiin osakunnan turvallisemman tilan periaatteet.

Lopuksi

Jos kuraattorinvaihtokaronkka tulee joskus koronapandemiasta huolimatta, niin toivon, että sinne voisi osallistua mahdollisimman moni osakuntalainen, ja siten en toivo juhliin minkäänlaista kutsuvierasljärjestelyä osakunnan sisällä. Muiden osakuntien kuraattorit tulee kyllä kutsua, ja ilolla varaan heille tilaa juhlista ja odotankin heitä saapuviksi. Kuraattorinvaihtokaronkassa tulen pitämään myös puheen, joka saattaa tai ei saata myötäillä tämän puheen teemoja: toivoisin, että silloin pystyisin puhumaan vähemmän itsestäni ja enemmän osakunnasta.

Kiitos kaikille osakunnan jäsenille, virkailijoille, kerhotoimijoille, tilankäyttäjille, bilekävijöille, fukseille, aktiivisille, ei-aktiivisille ja ylipäänsä kaikille teille, jotka olette osallistuneet osakunnan toimintaan tai käyttäneet osakunnan palveluita.

Name-droppailin muutaman nimen tekstiin ja en mitenkään kykene kiittämään kaikkia heitä, joita olisin halunnut kiittää tässä tekstissä. Siispä tyydyn toteamaan: jos mieleesi juolahtaa edes pieneksi hetkeksi, että haluanko kiittää sinua asiasta X, niin tällöin hyvin todennäköisesti haluan eli K I I T O.

1.4.2021
Topias Tolonen, FM, VTM
Hämäläis-Osakunnan kuraattori 2019–2021.

Alaviitteet:

(1) Tämä on tietenkin hieman karkea kielikuva, ottaen huomioon, että osakunnalla on v. 2021 n. 700 jäsentä.

(2) Kolmesta hyvästä vastaehdokkaasta mainitsen erityisesti hyvän ystäväni Hanna Arimon, joka olisi varmasti ollut minua parempi kuraattori monella saralla, enkä vieläkään oikein ymmärrä, miksi osakuntalaiset eivät äänestäneet häntä muiden ehdokkaiden yli.

(3) Tässä on myös täysin mahdollista, että projisoin normaaleihin tunteisiin omia pelkojani: pidän silti yllä tämän narratiivin paremman tarinan saamiseksi ja tuntemuksieni havainnollistamiseksi.

(4) Jätin mainitsematta, että lisäksi Hämäläis-Osakunnassa usein kuraattorin ideaalin täyttää parhaiten mies. Osakunnallamme on ollut aina 1680-luvulta asti vain kaksi naista kuraattorina (valittu 2003, 2017). Tämä ei liene sattumaa, ja ilmiö onkin 1900-luvun lopulle asti helppo ymmärtää naisen (tai muiden vähemmistöjen) yhteiskunnallisen aseman kautta. 2000-luvulle tultaessa kysymys on paljon mielenkiintoisempi: muissa opiskelijayhteisöissä ja osakunnissa naiset pääsevät hyvin usein ylimpään johtoon kiinni, mutta Hämäläis-Osakunnalla naisia ei jostain syystä hakeudu kuraattoriksi.

(5) Toivon, että seuraajani uskaltaa antaa päävirkailijoiden ottaa enemmän vastuuta myös vaikeissa ja haastavissa asioissa: itse koin usein, että “itse on helpompi tehdä”. Tämä ei suinkaan aina ole järkevä tai toimiva toimintatapa, mutta usein helpoin.

(6) Ts. olen pelkuri!

(7) Keskustelin tästä asiasta lyhyesti muutaman vuoden 2021 hallituksen jäsenen kanssa. He nostivat esiin erinomaisen pointin siitä, että jos kuraattori joutuu usein tilanteeseen, jossa hänen arvopohjaansa haastetaan ja missä hänen tulee jatkuvasti piirtää henkilökohtaiset ja virkaminänsä rajat uudelleen ja uudelleen, niin tällöin kuraattorin rooli voi olla kohtuuttoman raskas ja vaativa ehkä epätarkoituksenmukaisillakin tavoilla. Tällainen toiminta vaatii kuraattorilta myös erinomaisia tunnetaitoja, ja voi olla, että tämänkaltainen “modernin poliittisen keskustelukulttuurin” tuoma lisätaakka tekee kuraattorin positiosta entistä epähoukuttelevan tai epäsaavutettavan.

(8) Yhdessä Maria Sarasteen kanssa järjestämät.

(9) Halukkaille tiivistelmät tapahtumista löytyvät osakunnan loka- ja syyskuun kokousten pöytäkirjoista.

(10) Argumenteissa sivuttiin osakunnan sääntöjen tarkoittamaa kannanottojen kiireellisyyttä, osakunnan hallituksen yleistoimivaltaa, esityslistan sanamuotoiluja, osakunnan tarkoituksen tulkintaa usealla eri tavalla, ja niin edelleen.

(11) Tätä kokemaani sympatiaa ja halua osallistaa keskustelun kaikkia osapuolia ilmennettiin esimerkiksi sillä, että yhdessä usean tahon kanssa keskustelimme seuraavan kokouksen käytännön järjestelyistä. Mistä aiheista halutaan keskustella? Miten niihin tehdään pohjaesitykset? Mitkä ovat kokouksen puheenjohtajan ja kuraattorin huolet asiassa, ja mitkä taas huolestuttavat muita kokoustajia? Koen, että kokousten välissä tapahtunut keskustelu auttoi tekemään osakunnan kokouksista avoimempia myös myöhemmille kokoustajille: esimerkiksi esityslistan kryptisyys on kritiikki, minkä pohjalta kokouskäytänteitä parannettiin huomattavasti.

(12) Antipoliitisen konsensuksen voidaan myös väittää olevan illuusio: osakunta pystyttiin näkemään ulkopuolelta hyvinkin sentristi-oikeusto-konservatiiviseksi yhteisöksi, vaikka se todennäköisesti olikin lähempänä muita opiskelijayhteisöjä. Yhtä kaikki, osakunnan silloisen nykytilan sementoiminen joksikin neutraaliksi ideaaliksi on mielestäni yhtä haitallista kuin se on älyllisesti epärehellistä.

(13) Mainittakoon näistä esimerkiksi seksuaalinen tai sanallinen ahdistelu, ihonväriin tai etnisyyteen liittyvä epäasiallinen kommentointi, kiusaaminen, naisiin kohdistuva halventava kommentointi, ulkonäköön ja esimerkiksi lihavuuteen perustuva halventava kommentointi, ja niin edelleen.

(14) Esimerkiksi jäsenkyselyn ja virkailijakyselyn vastausten perusteella.

(15) Ymmärtääkseni heillä on ollut myös hyväntekeväisyys- ja sponsorointityylisiä tempauksia osakunnalla, joten toimintaa on vaikea arvioida kokonaisvaltaisesti esimerkiksi hyödyllisyys-haitta–mittareilla.

(16) Vuosi saattoi olla myös 2016, kun toimin yleisvaliokunnan puheenjohtajana.

Ajankohtaista