Boucht
Kirjailija Sinikka Nopola kuoli vaikeaan sairauteen 13.1.2021 Helsingissä. Täällä hän myös syntyi, mutta lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli Tampereella. Molemmat vanhemmat olivat vahvasti hämäläisiä, ja perheen kesäpaikka on Vesilahden Narvassa.
Tutustuin Sinikkaan Hämäläis-Osakunnan vuosijuhlassa 2001. Hän piti juhlapuheen, joka on luultavasti osakuntamme historian parhaita. Puhe koski hämäläisyyden olemusta ja siitä alkoi hänen myöhemmän kertomansa mukaan Ei tehrä tästä ny numeroo ja muiden hämäläiskirjojen sarja. Yliopiston kansleri istui juhlissa minua vastapäätä ja oli tikahtua
nauruun. Olin tuolloin osakunnan inspehtori. Kaksi vuotta myöhemmin, osakunnan täyttäessä 350 vuotta, Sinikka oli juhlassa vastaanottamassa osakunnan kunniamerkin.
Sinikka eli ja hengitti elämän ja sen eriskummallisten tapausten havainnoimiselle ja kuvaamiselle. Hän oli tarkkanäköinen ja nopeaälyinen. Hänen luovassa mielessään oli jokin ihmeellinen muuntaja, joka käänsi arkiset tapahtumat hauskoiksi ja syvästi humoristisiksi tarinoiksi: kirjallisuudeksi. Hän puhui tunnollisuudestaan – luovuuden ohessa varmaan juuri kurinalaisuus teki hänestä niin taitavan kirjailija-ammattilaisen. Sivumennen sanoen luovuus ja kurinalaisuus tekevät myös taitavan tutkija-ammattilaisen. Hän teki mitä oli luvannut, tarkisti yksityiskohdat viimeisen päälle ja oli tinkimätön hoitaessaan kirjailijan
rooliaan julkisuudessa. Sinikka sanoi, että hän ei lopeta kirjoittamista ikinä. Hän työstikin tekstejä sisarensa Tiina Nopolan kanssa vielä viime viikkoina sairaalassa. Mitä olisikaan jäänyt puuttumaan lasten- ja nuortenkirjallisuudestamme ilman Nopolan sisarusten luomia hahmoja, kuten Risto Räppääjää.
Sinikka oli hauska, mutkaton ja rehellinen ihminen. Hänessä oli iloa ja energiaa, voimaa ja toivoa viimeiseen asti. Mistä tahansa puhuimme, oli kiinnostavaa kuulla Sinikan raikas näkemys. Olisi ollut vielä niin paljon pohdittavaa. On ikävä ystävää.
Hely Tuorila
Sinikka Nopolalle myönnettiin Hämäläis-Osakunnan kunniamerkki vuonna 2003. Kunniamerkkejä myönnetään tunnustuksena osakunnan entisille tai nykyisille jäsenille tai osakuntaa ja osakunnan aluetta lähellä oleville henkilöille heidän yhteiskunnan, kotiseudun tai osakunnan hyväksi suorittamastaan työstä.
Emeritaprofessori Hely Tuorila toimi osakunnan inspehtorina vuodet 2000–2006.