Opiskelija Markus Myllyniemi kirjoitti tänään Helsingin Sanomissa (HS Mielipide 19.9.) ylioppilaskuntien jäsenyydestä ja aiheeseen liittyvistä ongelmista. Myllyniemi perustelee kantaansa niin kutsutun pakkojäsenyyden ongelmallisuudesta jäsenmaksuilla ja historiallisilla syillä. Jotta kirjoittaja voisi käyttää omaa tulkintaansa historiasta poliittisen mielipiteensä perustelemiseksi, olisi toivottavaa, että historialliset faktat olisivat oikein.

Tekstissään Myllyniemi kertoo pakkojäsenyyden olevan peräisin keskiajalta, jolloin ylioppilaskuntien tehtävänä oli pitää huolta huonosti käyttäytyvistä opiskelijanuorista. Hän palaa myöhemmin tekstissään tähän väitteeseen ihmetellen: tämän vanhan lakipykälän olisi syytä olla kumottu, sillä opiskelijat eivät enää tarvitse keskiaikaisia holhousrakenteita.

Sic transit gloria mundi! Kirjoitus on osoitus osakuntien unohtamisesta osana ylioppilasliikkeen historiaa, ja tähän historiattomuuteen romahtaa myös kirjoituksen perusta.

1600-luvulla perustettiin kyllä tahoja, joiden tehtävänä oli pitää huolta huonosti käyttäytyvistä opiskelijanuorista. Nämä tahot eivät suinkaan olleet ylioppilaskuntia, vaan nuorisolaiset jaettiin 1643 kotiseutunsa perusteella maakuntiin – osakuntiin – ja kullekin osakunnalle valittiin inspehtori Turun akatemian professorien joukosta vastaamaan nuorisolaisten valvomisesta. Hieman myöhemmin vuonna 1868 osakunnat perustivat Suomen ylioppilaskunnan, joka nykyisellään tunnetaan Helsingin yliopiston ylioppilaskuntana. 

Toisin kuin Myllyniemi kirjoituksessaan väittää, tämän  “keskiaikaisen holhousrakenteen” pakollisuus on kumottu jo vuonna 1937, kun osakuntaan kuulumisesta tehtiin vapaaehtoista. Käytännössä muutos vapaaehtoisesta jäsenyydestä astui kuitenkin voimaan vasta vuonna 1969. Vuonna 1868 perustetun ylioppilaskunnan – ja kaikkien myöhempien ylioppilaskuntien – jäsenyyden perustetta ei siis voi redusoida pakolliseksi holhousrakenteeksi, sillä ylioppilaskunnilla ei itsessään ole ollut mitään tekemistä tämän holhousrakenteen kanssa.

Osakuntien toiminta on muuttunut vuosisatojen aikana. Rettelöitsevien nuorten kaitsemisen sijasta osakunnat nykypäivänä toimivat jäsenilleen opintososiaalisena yhteisönä: osakunnat tarjoavat jäsenilleen toimintaa, yhteisön ja ystäviä. Lisäksi osakunnat tukevat jäsentensä opintopolkua esimerkiksi tarjoamalla opiskelija-asuntoja ja stipendejä.

 

Hämäläisten talossa 19.9.2019

Topias Tolonen
Hämäläis-Osakunnan kuraattori