Kuudennen vuoden osakuntalainen Joel Honkasuo pohtii tekstissään Pride-viikon teemoja, osakunnan moninaisuutta, sekä omia kokemuksiaan osakunnalla ja sen ulkopuolella.

Minulta kysyttiin tällä viikolla mietteitäni osakunnasta ja Pridesta, ja sehän sopii. Kontekstiksi, olen osakunnan virkailija ja aktiivi jo puolen vuosikymmenen kokemuksella, ja samanaikaisesti paljon keikkakokemusta omaava stand up -koomikko. Vielä aiheeseen enemmän liittyen, olen avoimesti biseksuaali mies. 

Seksuaalinen suuntautumiseni ei ole juurikaan ihmetyttänyt osakuntalaisia, mikä on hieno merkki yleisesti hyväksyvästä ilmapiiristä. Olemmehan varsinainen sekamelska ihmisiä, tulemme nimestä huolimatta joka puolelta, opiskelemme mitä kukakin eikä ketään syrjitä näiden perusteella. Ei edes turkulaisia. Tämmöinen omanlaiseni yksilö mahtuu siis varsin helposti mukaan joukkoon. Malliesimerkkinä tästä on se että sain viime vuonna tiettävästi ensimmäisenä henkilönä kantaa osakunnan lippua Helsingin Pride-kulkueessa, jota pidin suurena kunniana

Valitettavasti tilanne ei ole sama vielä kaikkialla edes kotimaassa. Olen stand upin kautta Pride-tapahtumissa keikkaillut ympäri Suomea, eikä kaikille erilaisuuden hyväksyminen ole yhtä itsestään selvää kuin etelän suurten kaupunkien korkeakoulujen kuplassa. Lainatakseni muuan kollegaa eräällä näistä keikoista: “Se on mukavaa nähdä täällä ne nuoret jotka muuttavat kolmen vuoden päästä Helsinkiin.”

Töitä on siis vielä tehtävä, mutta meidän osakuntalaisten on etenkin näin syksyn alkaessa hyvä muistaa että meille astelee sisään monenlaisia ihmisiä eri taustoista. Itselleni on ensisijaisen tärkeää että jatkossakin hyväksymme heidät joukkoomme avoimin mielin. Muun muassa siitä minulle tämän viikon sateenkaariliputukset muistuttavat.

 

Iloista Pride-viikkoa kaikille!