Rakkaat hämäläiset ylioppilaat,
Elämme monilta osin poikkeuksellista aikaa. Monelle meistä vappu on perinteisesti ollut juhlia, ystäviä ja halauksia. Itse huomasin poikkeusolojen keskeltä, että olen kompensoinut sosiaalisten kontaktien vähyyttä panostamalla muuhun vappuisaan huomattavasti enemmän kuin aikaisempina vuosina: itse tehdyt simat on pullotettu, munkit on valmiiksi tilattu ja vappupäivän on ruoat pohdittu etukäteen. Tietysti niin kutsuttuina normaaleina vuosina vappupäivän ruokkimisen ovat hoitaneet osakunnan vappupäivän brunssit, joista haluan välittää tuhannet kiitokset viime vuosien emännille. Poikkeusoloja kuvastaa myös taideyliopiston ylioppilaskunnan järjestämä, virtuaalitodellisuudessa tapahtuva mantan lakitus, joka tapahtuu harmikseni kello 18 — samaan aikaan kuin vieressäni arvokkaasti istuva ilves saa oman lakkinsa puheeni loputtua. Poikkeustilanteesta johtuen emme voi valitettavasti lakittaa ravintola Ilveksen ilvestä, vaan joudumme tyytymään toiseen ilveeseen.
Mantan lakitus onkin ollut tärkeä osa ylioppilaiden vappua Helsingissä. Ville Vallgrenin muotoilema Havis amanda pystytettiin vuonna 1908, ja mantan lakitus alkoikin mahdollisesti jo vuotta myöhemmin. Ensimmäinen toukokuuta oli luonnollinen päivä lakitukselle: toukokuun alku vakiintui ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi jo 1700-luvulla, kun osakunnat alkoivat lainata ruotsalaista kevätjuhlakulttuuria silloisen Turun akatemian piiriin, ja yliopiston muutettua Helsinkiin perinne jatkui. 1800-luvun loppua kohden fennomania tiukentui myös ylioppilaiden keskuudessa, ja tahtotila suomalaisen opiskelijakulttuurin luomiseksi kasvoi — samoihin aikoihin vakiintui ylioppilaslakin käyttöaika toukokuun alusta syyskuun loppuun. Mantan lakitus ja ylioppilaslakin käyttöaika löysivät toisensa vuonna 1978, kun mantan lakituksen ajankohta siirtyi keskiyöltä alkuiltaan. Mielestäni on perusteltua kysyä, koetaanko nykypäivänä tällainen ylioppilaslakkiin liitetty säännöstö mielekkääksi vai kenties jäänteeksi porvarillisemmasta ylioppilasajasta? Miten yhteisö luokaan arvon lakille ja siihen liittyville perinteille?
Normaaliksi koetun ylioppilasvapun perinteiden, juhlimisen ja kaavamaisuuden seassa meidän on syytä muistuttaa itsejämme, että vappu on paljon muutakin kuin ylioppilaiden vappujuhla perinteineen. Suomessa vappuperinteiden taustalla vaikuttaa vahvasti sekoitus skandinaavisia, venäläisiä ja germaanisia kesän alun juhlatradioita, ja lisäksi Suomessa on vahva perinne juhlia vappua erityisesti työväen juhlana. Modernissa työväen vapussa sekottuvatkin perinteisen kevätjuhlan traditiot ja 1800-luvun lopun amerikkalainen ja eurooppalainen luokkataisteluperinne. Vapun päivä vakiintui työväen viettoon vuonna 1889, kun kansainvälisen työväenliikkeen toinen internationaali päätti ryhtyä viettämään vappua työläisten mielenosoituspäivänä Chigagossa Haymarketin mellakoissa vuonna 1886 kuolleiden anarkistien muistoksi: suomalainen työväki ryhtyi viettämään vappua pian tämän jälkeen, ja 1900-luvulla vappumarssi vakiintui keskeiseksi juhlinnan muodoksi.
Hyvät hämäläiset ylioppilaat, samoin kuin vappuperinteitä, myös tapoja ylläpitää niitä on useita — ja yksikään näistä tavoista ei liene kategorisesti paras tai oikein. Toivonkin, että vappua juhliessa muistamme arvostaa heitä, jotka haluavat pilkulleen noudattaa ylioppilaskunnan toitsaispäätöstä ylioppilaslakista, heitä, jotka haluavat laittaa valkolakkinsa päähän ennen mantaa, tai heitä, jotka kärsivällisesti joutuvat muistuttamaan, että vappu ei välttämättä ole kaikille juhla.
Rakkaat hämäläiset ylioppilaat, hauskaa vappua. Lakitan ilveksen noin minuutin kuluttua..
FM Topias Tolonen toimii Hämäläis-Osakunnan kuraattorina kauden 2019-2021.